Yli neljä vuotta sitten minulle tuli voimakas tunne ja tarve alkaa kirjoittaa ajatuksiani sulautettuna tähän asti elämässä oppimaani ja kokemaani. Siihen sopivaksi välineeksi muodostui Facebook nimellä "Onnensädoppimismatkan e". Nyt tekstini ovat näkyvillä myös täällä.
Me ihmiset olemme melko mysteerejä toisillemme ja joskus myös itsellemme. Uskon, että tekstieni kautta te mahdollset lukijat tulette näkemään aidon minäni henkilökohtaisten kokemusteni ja elämäni myötä. Koska luonto on suurin innoittajani, on sen olemassaolo voimakkaasti läsnä kuvissani ja teksteissäni. Ajatukseni eivät pohjaudu suoranaisesti mihinkään tutkittuun tietoon, lähteisiin ja sitä kautta ne eivät ole ainoa totuus, vaan ne ovat sisältäni ammennettuja ja rakentuneita johtopäätöksiä ja tuntemuksia, joihin eletty elämä ja sen mukanaan tuomat kokemukset ovat vaikuttaneet.
Olen nähnyt nuoren pariskunnan, jonka yhdessäolosta, katseista, kosketuksesta huokuvat suuri rakkaus ja huolenpito.Sanomattakin on selvää, että he ovat vastarakastuneita. Heidän onnensa tarttuu minuunkin.
Kun keskittää katseensa ja mielensä hetkiin ja pieniinkin yksityiskohtiin, näyttäytyy kaikki ympärillämme ja elämässämme entistä kauniimmalta ja arvokkaammalta.
Täällä sataa lunta! Tämän kaiken valkeuden keskellä haluan muistella vielä viime viikonloppua, tuntureita ja luonnon väriloistoa.
Jostakin syystä tätä juttua on ehdotettu minulle useamman päivän luettavaksi. Aina olen sen ohittanut, vaikka otsikon teksti " Kohtalot ovat epäoikeudenmukaisia ja elämänkulut arvaamattomia" kiehtoi minua kovasti. Totesin jo ensimmäisen kerran sen nähtyäni, että niinhän se on.
Viikonloppuna oli aihetta tuulettaa. Nimittäin pitkästä aikaa huiputin tunturin ja vielä sen kaikkein kotoisimman eli Levitunturin! Miten voikaan ihminen olla hyvillään jostain sellaisesta, joka ennen oli ihan normi juttu.
Tunnekirjoittaminen on osa minua. Ollut jo lapsesta asti. Sanoitan tuntemuksiani ja kokemuksiani kirjoittamalla ne johonkin. Aivan kuin ne selkiytyisivät sitä kautta, ja kipeimpien tunteiden osalta saisin niitä sisältäni ulos. Olo yleensä helpottaa kirjoittamisen jälkeen.
Keräsin eilen kukkia. Yhtä innokkaana kuin joskus lapsena.
Elämä täällä Lapissa on sopivan yksinkertaista...
