Yli neljä vuotta sitten minulle tuli voimakas tunne ja tarve alkaa kirjoittaa ajatuksiani sulautettuna tähän asti elämässä oppimaani ja kokemaani. Siihen sopivaksi välineeksi muodostui Facebook nimellä "Onnensädoppimismatkan e". Nyt tekstini ovat näkyvillä myös täällä.
Me ihmiset olemme melko mysteerejä toisillemme ja joskus myös itsellemme. Uskon, että tekstieni kautta te mahdollset lukijat tulette näkemään aidon minäni henkilökohtaisten kokemusteni ja elämäni myötä. Koska luonto on suurin innoittajani, on sen olemassaolo voimakkaasti läsnä kuvissani ja teksteissäni. Ajatukseni eivät pohjaudu suoranaisesti mihinkään tutkittuun tietoon, lähteisiin ja sitä kautta ne eivät ole ainoa totuus, vaan ne ovat sisältäni ammennettuja ja rakentuneita johtopäätöksiä ja tuntemuksia, joihin eletty elämä ja sen mukanaan tuomat kokemukset ovat vaikuttaneet.
Olen nähnyt nuoren pariskunnan, jonka yhdessäolosta, katseista, kosketuksesta huokuvat suuri rakkaus ja huolenpito.Sanomattakin on selvää, että he ovat vastarakastuneita. Heidän onnensa tarttuu minuunkin.
Kun keskittää katseensa ja mielensä hetkiin ja pieniinkin yksityiskohtiin, näyttäytyy kaikki ympärillämme ja elämässämme entistä kauniimmalta ja arvokkaammalta.
Täällä sataa lunta! Tämän kaiken valkeuden keskellä haluan muistella vielä viime viikonloppua, tuntureita ja luonnon väriloistoa.
Se on taas se aika vuojesta, että hillat alkaa olla vaan mielessä, ja niistä haluaa puhua ja myös kirjottaa. Hillastelu on sen verran alkukantasta ja lappilaista touhua, että siitä pittää oikeasthan kirjottaakki omala murthella eikä kieliopillisesti oikhen ja ns. kirjakieltä.
Facebook-ystäväni jakavat sivuillaan erilaisia juttuja, artikkeleita, mietelauseita sekä joskus hyvin hupaisiakin videoita ja kuvia yms. Suurin osa herättelee ajatuksiani ja saa minut pohtimaan asiaa enemmänkin. Osa niistä jää leijumaan mieleeni vahvemmin kuin toiset. Joskus mieleni sopukoissa syntyy jo valmiita näkemyksiä ja sitä myöten lauseita,...
