Yli neljä vuotta sitten minulle tuli voimakas tunne ja tarve alkaa kirjoittaa ajatuksiani sulautettuna tähän asti elämässä oppimaani ja kokemaani. Siihen sopivaksi välineeksi muodostui Facebook nimellä "Onnensädoppimismatkan e". Nyt tekstini ovat näkyvillä myös täällä.
Me ihmiset olemme melko mysteerejä toisillemme ja joskus myös itsellemme. Uskon, että tekstieni kautta te mahdollset lukijat tulette näkemään aidon minäni henkilökohtaisten kokemusteni ja elämäni myötä. Koska luonto on suurin innoittajani, on sen olemassaolo voimakkaasti läsnä kuvissani ja teksteissäni. Ajatukseni eivät pohjaudu suoranaisesti mihinkään tutkittuun tietoon, lähteisiin ja sitä kautta ne eivät ole ainoa totuus, vaan ne ovat sisältäni ammennettuja ja rakentuneita johtopäätöksiä ja tuntemuksia, joihin eletty elämä ja sen mukanaan tuomat kokemukset ovat vaikuttaneet.
Olen nähnyt nuoren pariskunnan, jonka yhdessäolosta, katseista, kosketuksesta huokuvat suuri rakkaus ja huolenpito.Sanomattakin on selvää, että he ovat vastarakastuneita. Heidän onnensa tarttuu minuunkin.
Kun keskittää katseensa ja mielensä hetkiin ja pieniinkin yksityiskohtiin, näyttäytyy kaikki ympärillämme ja elämässämme entistä kauniimmalta ja arvokkaammalta.
Täällä sataa lunta! Tämän kaiken valkeuden keskellä haluan muistella vielä viime viikonloppua, tuntureita ja luonnon väriloistoa.
Haavepalo on kohde, jossa haluan käydä ainakin kerran vuodessa, yleensä sulan maan aikaan. Toisaalta talvellakin sinne on kiva suksilla kivuta, ja takaisinpäin laskeminen on huisin hauskaa.
Arvostan presidenttimme eilistä 75 v-tempausta. Mutta erityisesti arvostan häntä tärkeästä muistutuksesta - toisten ymmärtämisen tarpeesta.
Tänne pitää joka kesä päästä. Täällä mieli rauhoittuu, ja onni hiipii sisimpääni. Samalla kertaa kokee luonnon niin monella eri tavalla. On kalliota, erilaisia lohkareita, mustikkavarpuja, kosteampaa suota, jäkälää, ja kaiken kruunaa putipuhdas vesistö. Ja kun täältä palaa takaisin kotiin, tuntee olleensa aivan kuin lomalla. Akut ladattuna ja mieli...
Jaoin tämän jutun ja tekstini Linkediniin, mutta mikseipä sitä voisi jakaa myös tänne...
Aina ei luonto ole täynnä väriloistoa, eikä aurinko kirkastamassa ja piristämässä ympäristöä ja näin myös mieltämme. Siksipä on huisin hienoa, kun ympäristöä "hoidetaan" ja kaunistetaan tavalla, mikä kuvassa välittyy. Itselleni tuli siitä hyvä mieli, ja uskon; että monelle muullekin. Pilvisempänä päivänä väriloisto korostuu entisestään.
Kyllä mie nautin, kun kylmän ja auringottoman jakson jälkeen meillä käväisi lämpö ja aurinko. Mieli oli heti virkeämpi ja olo onnellisempi. Auringolla on mieletön vaikutus siihen, miten kokee ja näkee asiat. Kaikki ympärillä näyttää kauniimmalta, luonto loistaa ja sininen taivas muistuttaa minua suomalaisuudesta ja vapaudesta. Kun katsoo pilvetöntä...
