Ystävyys ja välittäminen vastavuoroisena kokemuksena

Näin ystävänpäivänä aloin pohtia syvemmin ystävyyden olemusta ja yleensäkin välittämistä ja rakastamista. Aivan kuten ystävyyttäkin, myös välittämistä ja rakkautta on monen asteista ja vahvuista. Elämäämme kuuluu tuttavia, kavereita, ystäviä ja sitten niitä kaikkein rakkaimpia, joiden olemassaolo ja lähelläolo ovat kaikkein arvokkainta. Ystävyydestä on erityisesti näin ystävänpäivän aikoihin kirjoitettu mitä kauneimpia tekstejä, määritelmiä ja kuvauksia. Niitä on ihana jakaa toisilleen ja näin viestittää toisen tärkeyttä ja merkityksellisyyttä.

Kuitenkin ystävyyden syvimmän olemuksen ja kokemuksen kokee vain yksilö itse sisimmässään, ja se lähtee aitouden, välittämisen ja huolenpidon kokemuksista eli siitä, kuka on aidosti ja oikeasti kiinnostunut sinusta ja haluaa elämääsi vain parasta mahdollista. Kuka on se henkilö, joka tukee sinua silloin, kun sitä eniten tarvitset tai jonka sanoista ja käyttäytymisestä tunnet aidon välittämisen? Loppujen lopuksi sellaisia ystäviä on ympärillämme valitettavan vähän. Ystäviä, jotka jättävät sinuun itseesi tunnekokemuksen, että olet heille tärkeä.

Jo lapsesta saakka meille opetetaan välittämisen ja rakastamisen taitoa sitä kautta, miten paljon me itse sitä yksilöinä saamme ja koemme. Lapsi, joka kasvaa rakastavien, huolehtivien ja läheisyyttä ja turvaa antavien vanhempien kanssa, oppii jo pienestä pitäen taidon rakastaa, välittää, näyttää tunteensa, pitää huolta toisesta ja olla toiselle läsnä. Hän oppii positiivisten kokemusten kautta toisen ihmisen läsnäolon tärkeyden ja oman itsensä tärkeyden toisille. Meistä kukaan ei pärjää elämässään täysin yksin, vaan hän tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät ja huolehtivat. Mitä enemmän ympärillämme on välittäviä yksilöitä, sitä onnekkaampia me olemme.

Välittäminen on vastavuoroinen kokemus, joka tekee molemmat osapuolet onnellisiksi. Kun osoitat jollekulle välittämistä, saat siitä itsellesikin positiivista energiaa ja koet olevasi jollekulle merkityksellinen. Sama tunnekokemus pätee myös toisinpäin eli vastaanottajalle. Meidän olisi kuitenkin hyvä välillä pysähtyä arvioimaan ja avaamaan silmiämme ystävyyden ja välittämisen kokemukselle - mikä siitä on aitoa ja todellista ja mikä näennäisystävyyttä, joka ulkoisesti näyttäytyy ystävyydeltä, mutta joka oikeasti on vain sanahelinää tai omiin tarpeisiinsa pohjautuvaa ystävyyttä. Silloin kun tarvitset jotakuta, otat yhteyttä ja näin hyödynnät ystävyytesi omien itsekkäiden tarpeittesi käyttöön etkä niinkään kysyäksesi, miten ystäväsi voi, ja voitko auttaa ja tukea häntä.

Koska itse olen melko sosiaalinen ihminen ja rakastan olla erilaisten ihmisten kanssa, haluan mielelläni tutustua uusiin ihmisiin. Jokainen ihminen on omanlaisensa mysteeri ja aarrearkku, jota pikkuhiljaa avaamalla ja kuuntelemalla oppii ymmärtämään enemmän ja enemmän. Koenkin, että jokainen uusi tuttavuus on minulle suuri rikkaus ja avartava kokemus, ja jokainen omalla tavallaan niin erilainen ja ainutlaatuinen. Kuitenkin jotkut ihmiset ovat vain jääneet sydämeeni syvemmin kuin toiset. Jo ensitapaaminen on antanut viitteitä siitä, että kysymyksessä on sielunkumppani tai yksilö, jonka kanssa on vain niin helppo olla ja jutella, ja joka antaa sinulle niin paljon positiivista energiaa ja mielihyvän tunteita. Yleensä tällainen kokemus on molemminpuoleinen, ja siksi molempien osapuolien elämää rikastuttava.

Tänä päivänä olenkin kiitollinen heistä, jotka kuuluvat elämääni tavalla tai toisella ja joita voin aidosti nimittää ystävikseni. Minulle tärkeintä ystävyydessä on luottamus ja se, että tunnen olevani jollekulle tärkeä juuri sellaisena kuin olen. Otan vastaan elämääni jokaisen sinne haluavan, mutta sydämeeni vain sellaiset, jotka "tuntosarveni" hyväksyvät. <3