Urheilun huumaa

Voi sitä tunnetta, jota sai kokea tänään! Siinä on jotain niin ainutlaatuista ja hätkähdyttävää. Nimittäin pääsin seuraamaan tänään Pekingin olympialaisten miesten parisprinttiä ihan suorana. Ehkä muille onneksi täällä ei ollut ketään muita kisaa seuraamassa, sillä elin kyllä hiihdon joka solulla ja kaikin mahdollisin äänialoin. Tunne on jotain sellaista, jota ei kovin usein pääse tuntemaan. Siinä on samalla kertaa mukana niin jännitystä, vahvasti mukana elämistä, riemua, pelkoa, ylikierroksilla oloa, ylpeyttä, yhteisöllisyyttä, kansallishuumaa ja vaikka mitä. Vielä kun lajina on hiihto, joka on itselleni se ykkösliikuntalaji, koko kroppa, mieli ja sydän olivat euforisessa tilassa ja hetken huumassa. Tunneskaala oli siis valtava, ja loppusuoran jännitysmomentti loi siihen taivaallisen huipennuksen. Jälkitunteena vahvimpana olivat edellä mainitut ylpeys ja Suomi-fiilis, mutta myös onnistumisen mukana tuleva hyvänolon tunne. Tällainen myötäeläminen luo sellaista positiivista energiaa, jonka voimalla tästä päivästä ei voi tulla muuta kuin loistava päivä. 

Heille, jotka eivät sitä tiedä, tiedoksi, että olen ollut jo ihan pienestä lapsesta asti läpi nuoruuden ja aikuisuuden suuri urheilufani. Isäni kanssa olen seurannut kaikki mahdolliset olympialaiset, MM-mestaruuskisat yms niin kesäisin kuin talvisin. Siinä suhteessa olin ehkä aika "epätavallinen" nuori tyttö, että suurin joululahjatoiveeni oli aina saada koostekirja MM-kisoista tai olympialaisista. Kirjahyllystä löytyy vieläkin mm. Helsinkin MM-kisakirja, Sarajevon olympilaiskirja kuin myös Los Angelesin olympialaiskirja. Lisäksi minulla on myös kisojen kisamaskotteja, joita keräilin intohimoisesti. Osasin ulkoa kärkijoukkojen kisatulokset, ja niitä minulta kyllä monesti testailtiinkin kyselemällä. Lisäksi olen ehdoton Juha Mieto-fani, ja minulla on ruutuvihkoissa kaikki mahdolliset lehtileikkeet hänen urastaan ja myös häistään Minnan kanssa. Piti minun lomareissulla käydä jopa Kurikan kirkossa, jossa heidät on vihitty. Ruutuvihkoja on lukuisia eikä niiden sisältö jäänyt vain Mietoon, vaan moneen muuhunkin suomalaiseen kansallissankariin. Kisat saivat minut syttymään tavalla, johon vastinetta ei muualta ole ilmaantunut.

Siksi tänään, kun mikään ei tätä minun eläytymistäni ja tunneskaala häirinnyt, eikä kukaan sitä rajoittanut, sain päästää valloilleni jälleen kerran sen voimakkaan tunnekokemuksen. Tuli jotenkin nostalginen olo ja paluu sellaiseen, joka oli minulle sydäntä lähellä jo elämäni alkutaipaleena. Urheilu ja liikunta ovat niin hienoa ja kokonaisvaltaista sekä seuraajana että sitä itse kokevana. Se tuottaa mielihyvää ja lisää tunnetta, että on elossa ja elinvoimaisena. Se vahvistaa ja energisoi niin fyysisesti kuin henkisesti. Silloin kuin liikunta on terveyttä edistävää ja ylläpitävää, sen voima ja vaikutus on valtava. Tärkeää onkin hallita sitä eikä päästää sen silti täyttämään koko elämää ja vain sen myötä rakentaa omaa identiteettiään ja omanarvontunnetta. Elämässä on myös paljon muuta...