Sielunmaisema henkisenä voimavarana

Tämä kesä on ollut erilainen kuin aikaisemmat kesät. Olemme poikenneet normaalista kesälomarytmistä ja -rutiineista ja viettäneet aikaa enemmän kotikylässämme täällä Lapissa. Aluksi ajatus ahdisti minua, sillä olen luonteeltaani toisaalta sellainen reppureissaaja, joka nauttii kesän tuomasta vapaudesta ja mahdollisuudesta lähteä näkemään, kokemaan ja ammentamaan uusia seikkailuja ja sitä myöten arjesta poikkeavia muistoja ja kokemuk

Kuitenkin olen kesän aikana oivaltanut jotakin uutta ja erityistä. Lappi on minulle se rakkain ja tärkein paikka olla, asua ja elää. Silti kesällä kaipaan vaihtelua ja jo nuoresta asti koettuja lomia ulkomailla ja eteläisessä Suomessa. Olen seikkailijaluonne ja kotiudun helposti, minne menenkin. Tänä kesänä olen kokenut Lapin kesää sellaisena, kun matkailijat sen kenties kokevat. Toisaalta kokemukseni on ollu vielä ehkä sitäkin syvempi, sillä juureni ovat täällä, ja sitä kautta oleminen täällä on niin helppoa ja luontevaa.

Vaikka lomailuni muuallakin kuin kotikylässäni tai Lapissa ovat olleet monelta osin hyvin luontokeskeisiä, en missään muualla pääse samalla tavalla rauhoittumaan ja kokemaan yhteyttä luontoon ja itseeni kuin täällä. Lukuisat upeat tunturit ovat kaikki omalla tavallaan niin erilaisia. Ne jokainen kertovat minulle omaa tarinaansa ja tarjoavat minulle erilaisine maastoineen ja ominaispiirteineen aistikokemuksia, jotka herättävät osaltaan minussa kyteviä muistijälkiä ja muistoja ja toisaalta ammentavat minuun uusia tunnekokemuksia. Puhtaat ja raikkaat vesistöt, solisevat purot, vihreän sävyttämät kivimuodostelmat, metsien vihreys ja tuoksut muistuttavat minua lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin tunsin olevani onnellisimmillani juuri keskellä luontoa. Jo silloin luonto puhalsi mahdollisen pahanmieleni, suruni tai muun tunneryöpyn pois ja taas vastaavasti kasvatti sisälläni kumpuavaa riemua, iloa ja onnellisuutta. Niin monet kerrat juoksahtelin pitkin metsiä, soita ja tuntureita, ja tunsin olevani niin vapaa ja onnekas.

Jo lapsesta asti sisimpäämme kehittyy ja kasvaa tarve olla luonnossa ja oivaltaa sen hyvän vaikutus. Mitä enemmän saamme viettää aikaa, leikkiä ja vain olla metsässä ja luonnon syleilyssä, sitä tärkeämmäksi henkiseksi satamaksi se muodostuu meille myös aikuisuudessa. Kun luonto on jo lapsuudesta saakka luonteva osa elämää, olemista ja ajanviettoa, sitä enemmän me hakeudumme sinne myös aikuisuudessa ja saamme siitä muutakin kuin vain marja-, sieni- ja kalasaaliin. Luonnosta tulee laajennettu kotimme, jossa meillä on hyvä, rauhaisa ja levollinen olla.

Tänä kesänä sain kokea vanhojen muistojen uudelleen heräämistä, uusien näkemisten ja kokemisten herättämää ihastusta, helteisten hetkien mukanaan tuomaa lämpöä ja säteilyä, ruokailuhetkiä mitä kauneimmissa maisemissa ja yhdessäoloa omien rakkaitteni kanssa ilman kiirettä ja matkustelua.

Meillä jokaisella on olemassa se sielunmaisemamme ja luontokotimme, jossa meillä on erityisen hyvä ja luonteva olla. Vaikka näkisimme ympäri maailmaa upeita luontoelämyksiä, uskomatonta kauneutta ja erilaisia kokemuksia, luontokokemus, jonka koemme itselle muistorikkaassa ja merkityksellisessä ympäristössä, tarjoaa meille eniten henkisesti ja saa meihin sisäisen rauhan ja mielihyvän kokemuksen. <3