En kaipaa vielä kesää
En kaipaa vielä kesää enkä viheriöiviä nurmikolta, ensimmäisten kukkien kukintaa enkä koivujen lehtiä hiirenkorvalla. Sen aika tulee sitten myöhemmin. Silloin kun sen aika täällä Lapissa on. Toukokuu ei ole kesäkuukausi täällä pohjoisessa. Luonto on sen meille opettanut ja näyttänyt. Elämme täällä tällä hetkellä harvinaista, ainutlaatuista ja lumoavaa aikaa. Lunta on vielä kaikkialla ja suuria määriä. Tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Luonnon valo näyttäytyy meille koko hereilläoloajan ja aamuvirkuille jo yön vaihtuessa aamun puolelle. Luonto ja sen asukit ovat aktivoituneet talven jäljiltä ja antavat meille viitteitä ja merkkejä olemassaolostaan. Meillä on mahdollisuus tehdä vielä monia talviaktiviteetteja, ja niiden tekemisissä tähän aikaan on jotain erityistä.
Tänäänkin sain kavuta Levitunturin huippua kohti valkoinen hohtava hanki ja ilta-auringon loiste ympärilläni. Katsoessani sieltä korkeuksista kohti tunturijonoa, useita jään peittämiä järviä ja auringon voimaannuttavaa säteilyä tunsin itseni etuoikeutetuksi. ❤️