Isänpäivän mietteitä

Taas on yksi päivä ohitse, ja uusi päivä tuloillaan. Elämä menee tasaista tahtia eteenpäin. Se ei pidä taukoja eikä hidastele tai kiihdytä, vaan kulkee tunti tunnilta eteenpäin. Meidän täytyy hyväksyä, että hetki on ohikiitävää, päivä vaihtuu toiseen, ja ikäsaldomme kasvaa vuosi vuodelta. Lapsena ja nuorena sitä ei ajattele muuten kuin odotellen syntymäpäiviä lahjoineen tai tiettyjä maagisia vuosia, jolloin valta ja vastuu omasta itsestään lisääntyy. Oikeastaan saamme kulkea aikuisuuttakin aika pitkään, ennen kuin havahdumme ymmärtämään elämän kiertokulun ja itsemme osana sitä.

Tänään oli isänpäivä - päivä, joka kirvoitti meissä jokaisessa erilaisia tunnetiloja. Toisilla se oli onnen, ilon ja yhdessä tekemisen riemun tuntemuksia. Toisilla se oli taas haikeutta, ikävää, muistoissa elämistä, ehkä yksinäisyyttäkin. Joillakin on vielä isä, kenties isoisäkin, kun taas toisilla ei enää kumpaakaan. Jotkut isät saavat viettää päivänsä rakkaiden ja läheisten kanssa, kun taas toiset isät ovat ehkä aivan yksin, ilman yhtäkään halausta tai huomiota. On olemassa myös iso liuta lapsia, jotka eivät pääse juhlistamaan päivää isänsä kanssa - syystä tai toisesta. Kaipuu isästä, hänen olemassaolostaan ja läsnäolostaan on meillä jokaisella. Toiset eivät vaan saa isän läsnäoloa ehkä koskaan kokea. 

Itse olen ollut siitä onnekas, että isäni on kuulunut aina elämääni - lapsuudesta aikuisuuteen. Olen saanut häneltä turvaa, välittämistä ja huolenpitoa. Ennen kaikkea olen saanut viettää aikaa hänen kanssaan ja oppia häneltä ja sitä myöten hänestä. Hän on antanut minulle suuren pääoman, jonka turvin tallustelen tätä elämääni ilman häntäkin. 

Niin moni ikäiseni elää samassa tilanteessa. Meillä on jäljellä enää vain muistot ja kaipaus. On olemassa myös niitä ikäisiäni onnekkaita, jotka saavat vielä tuntea isänsä kosketuksen, vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan, nähdä, kuunnella ja olla yhdessä. Niin hölmöä kuin se onkin, toisen ihmisen olemassaoloa ja tärkeyttä ei samalla tavalla osaa arvostaa kuin hänen menetettyään. Toivon silti, että te kaikki, joilla isä vielä elää ja on lähellä, muistatte iloita siitä, nauttia jokaisesta yhdessäolon hetkestä ja ennen kaikkea olla kiitollisia. 

Elämä kulkee tosiaan eteenpäin, ja meidän on hyväksyttävä, että meistä jokainen saa olla siinä mukana vain oman aikansa. Siksi muistathan, että jokainen hetki, jokainen päivä, jokainen yhdessäolo, jokainen läheinen ja rakas ovat merkityksellisiä. ❤️