Ruoppaköngäs - paikka, jolla on merkitystä

Ruoppaköngäs - paikka, joka on itselleni merkityksellinen. Ei siksi, että minulla olisi paikkaan erityisen rakkaita omia muistoja, vaan siksi, että vanhempieni rakkaus syttyi eräällä tavalla tässä paikassa. Paikka, jonne he nuorena, vasta rakastuneina yhdessä hakeutuivat. Paikkaan, joka lumoaa kauneudellaan, jossa sai olla vain he kaksi, jossa muu maailma unohtuu. Isäni oli luontoa rakastava, kunnioittava ja sinne aina haluava, ja myös tämä oli eräänlainen osoitus siitä. 

Kun itse astelen joko yksin tai perheeni kanssa samaiselle paikalle, paikka ei ole vain mikä tahansa kaunis nähtävyys, vaan sillä on syvällisempi, henkisempi ja tunteellisempi merkitys. Kun istun jyrkänteen korkeimmalla paikalla, tunnen outoa ja koskettavaa tunneryöppyä. Siihen sisältyvät yhdessä haikeus, lämpö, lumoutuminen, vahva tunneside, yhteys luontoon ja johonkin, jota ei enää siinä mielessä ole olemassa. Paluu aikaan, josta minulla ei ole mitään varsinaista kokemusta, mutta joka vanhempieni kertomana eräällä tavalla rakentuu minuunkin, siinä myötäeläen ja tuntien. 

Aika rientää eteenpäin, me rakastumme, olemme yhtä, elämme yhdessä, luomme uuden kasvun elämälle, tarjoamme kasvulle sellaisen kasvualustan, johon juuri me kykenemme, luovumme ja lopulta luovutamme ja katoamme täältä. Luonto ympärillämme jatkaa kasvuaan ja kukoistustaan (toivon mukaan myös jatkossa), mutta me täällä vierailevat matkaajat poistumme yksitellen ja annamme tilaa uusille matkaajille. 

Kun istun jyrkänteellä, tunnen olevani jatke jostakin, jonka alkulähde - tunne syntyi juuri täällä. Siksi paikka on myös minulle rakas ja tärkeä. ❤️