Lentää kuin lintu

Tämä on se hetki, jolloin tunnen tarvetta ja poltetta nostaa käteni ylös ja antaa niiden lepattaa tuulen tahdissa. Olla kuin lintu, joka siipiensä voimalla ja liikkeellä pääsee kohti kaukaisuutta. Jalat eivät kosketa enää maata, enkä tunne enää muuta kosketusta ja pintaa kuin vain ilman hellän ja lempeän olemassaolon ympärilläni ja osana minua. 

Tämä kuvitteellinen kokemus ja tunnetila on kulkenut mukanani haaveissa jo lapsesta saakka, eikä se tunnu minusta lähtevän pois. Siksi tunturin huiputus on minulle joka kerta yhtä merkityksellinen. Silloin olen kaikkein lähimpänä sitä kokemusta, jonka jatkon tunnen vain mielikuvissani, sisälläni.