Tunnekirjoittaminen itsensä löytämisen tie ja mahdollisuus

Kiitos teille kaikille, jotka olette kommentoineet ja reagoineet näihin joskus hyvin henkilökohtaisiin ja tunnepitoisiin teksteihini! En vielä muutama vuosi sitten olisi kyennyt tällaiseen avautumiseen ja kirjoittamiseen, sillä olen ollut aina melko tarkka ja salamyhkäinen yksityisyydestäni, kipeistä tunteistani ja yleensäkin itsestäni, vaikka avoin ja sosiaalinen perusluonteeltani olenkin. 

Mutta elämä on meille jokaiselle kasvunpolku, ja koen, että olen kasvanut ja kehittynyt pitkän harppauksen tunnepuolella ja henkisesti viime vuosien aikana. Se on ollut vapauttavaa, palkitsevaa ja ajatusmaailmaani rikastuttavaa.

Läheisen ja rakkaan menetys pysähdyttää ja saa ajattelemaan asioista ihan uudella tavalla. Se voi myös avata ikkunoita ja ovia, joiden sulkeutumista ja lukossa oloa ei ole vielä edes tiedostanut eikä ymmärtänyt. 

Avoimuus, tunnekirjoittaminen ja oman itsensä esilletuonti aitona, särkyvänä ja heikkona on niin hassulta kuin se kuulostaakin eräs vahvistumisen ja itsensä löytämisen tie ja mahdollisuus. ❤️