Rauhoittua voi monella eri tavalla 

Astun sisään lämpimään huoneeseen ja asetun lattialle maton päälle makoilemaan. Suljen silmäni, annan pikkuhiljaa sykkeeni rauhoittua ja normalisoitua sekä kaiken kiireen, arjen ja aikataulujen jäädä toissijaisiksi. Hengitän syvään ilmaa ja puhallan sen tuulahduksena ulos. Suljen silmäni, poissuljen ulkopuolisen maailman hetkeksi ja rentoudun itsekseni ja itseni kanssa. Seuraava tunti on minua varten - itsekkäästi vain minulle ja minun hyvinvoinnilleni. Minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin vain keskittyä itseeni ja omaan tekemiseeni. Olen armollinen ja lempeä itselleni ja teen tunnin aikana tehtävät harjoitteet itseäni kuunnellen ja omat kipupisteeni ja vointini tuntien. Mitä tutumpia ja tietyllä tavalla turvallisempia annetut liikkeet ja asennot ovat, sitä enemmän pääsen keskittymään omaan itseeni ja omaan olemassaolooni. Vaikka ympärillä on lukuisia muita ihmisiä, eivät he häiritse oloani, tekemisiäni ja keskittymistäni, vaan he tavallaan läsnäolollaan vaan lisäävät positiivista energiaa sisääni. Tunnen heidän olemassaolonsa, mutta silti pystyn olemaan ja kuuntelemaan itseäni. Minun on niin hyvä olla.

Tätä kokemusta tunnen ja koen nykyään astuessani joogasaliin ja ollessani siellä olevilla tunneilla. Olen kulkenut pitkän matkan, rapea kaksi vuotta siitä, kun ensi kerran astelin salin lämpöön, hiukan ennakkoluuloisena, mutta toisaalta innostuneena, sillä olenhan äärimmäisen utelias kaikelle uudelle ja ennen kokemattomalle. Muistan, kuinka tunsin olevani kuin Liisa Ihmemaassa, joka katselee ympärillä olevien henkilöiden keskittyneitä olemuksia, suljettuja silmiä, syviä henkäyksiä ja asentoja, jotka tuntuivat itsestäni oudoilta ja vaikeiltakin. Koska olen toisaalta hyvin sosiaalinen ja aktiivinen yksilö, minulle tuotti alussa vaikeuksia vain olla ja toteuttaa liikkeitä ja asentoja rauhallisesti ja viipyillen. Joskus mieleni teki vain seurailla ja tarkkailla ulkopuolisena tätä rauhan, hiljentymisen ja outojen asentojen maailmaa. Minun oli vaikea keskittyä vain omaan tekemiseeni, sillä vertasin omia tekemisiäni, asentojani muihin, jotka mielestäni osasivat ne niin paljon paremmin kuin minä itse. Olinhan niin uuden ja tuntemattoman äärellä.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin tunneilla käyntiä. Mitä enemmän sain varmuutta ja ymmärrystä tekemiselleni, sitä enemmän kiinnostuin kokeilemaan erilaisia tunteja. Ymmärsin, että minun ei tarvitse olla yhtä notkea tai taitava asennoissani kuin muiden eikä minun tarvinnut keskittyä kuin vain omaan itseeni ja tekemiseeni. Ymmärsin ja hyväksyin rajoitteeni ja aloin nauttia kaikesta siitä, mitä voin tehdä ja erityisesti ajasta, joka oli vain minulle itselleni. Tuntien jälkeen palattuani kotiin, olin kuin uusi ihminen - rentoutuneempi, vastaanottavaisempi ja aivan kuin olisin tehnyt pienen aikamatkan itseeni ja omaan olemassaolooni. Mitä enemmän kuljin näillä tunneilla, sitä enemmän tunsin niitä tarvitsevani. Ymmärsin, että olin löytänyt persoonalleni ja luonteelleni sopivan harrastuksen, joka antoi minulle mahdollisuuden olla itseni kanssa muuallakin kuin luonnossa, metsän keskellä. Aivan samalla tavalla kuin hiihtäessä ja näin liikkeessä saan keskittyä itseeni ja omiin ajatuksiini ja tunnetiloihini, joogasalissa koin vastaavaa liikkumisen ja itseeni keskittymisen yhteistyötä.

Me ihmiset olemme luontaisesti melkoisia suorittajia, jotka aivan kuin kaipaavat hektistä tekemistä, aikatauluttamista ja tavoitteellista toimintaa. Tällaisen kaiken vastapainona on hyvä välillä rauhoittua, hiljentyä, ja keskittyä omaan tekemiseensä, omiin tunteisiinsa, omaan hengitykseensä, omaan ajattelumaailmaansa ja omaan hyvän olon tuntemukseen. Minulle, yksinäiselle erakkoliikkujalle, jolle rakkainta on on ollut luonnossa tavalla tai toisella yksin liikkuminen, on nykyään helppoa ja mielekästä asettua ja jakaa pienehkö huone muiden kanssa ja tehdä yhdessä jotain samankaltaista. Vaikka teemme samoja liikkeitä, rentoudumme tekemättä mitään ja vain hiljaa tai joskus äänekkäämmin hengittäen, jokaiselle kokemus on kuitenkin yksilöllinen ja siksi niin ainutlaatuinen. Päivämme kulku ja siihen liittyvät tapahtumat ja kommellukset tai ilonpilkahdukset, persoonallisuutemme, avoimuutemme ja aukiolomme itseämme kohtaan sekä odotuksemme vaikuttavat kokemukseemme ja tekevät siitä joka kerta hiukan erilaisen, mutta kuitenkin tyhjentävän, rentouttavan ja hyvää tuottavan. Myös tällä tiellä voi jatkuvasti kehittyä ja päästä lähemmäs niitä odotuksia ja toiveita, joita tunnille asettaa. Paljon on itsestä kiinni, miten tuntee, kokee ja nauttii.

Tämän kahden vuoden oppimismatkani aikana olen saanut tutustua erilaisten joogien maailmaan, jota jokainen joogavetäjä värittää omannäköisekseen ja siksi ainutlaatuiseksi ja erilaiseksi. Joogien lisäksi olen saanut kokea pilateksen kautta ihan uusia puolia kehostani ja oppia tuntemaan lisää rajoitteitani ja kipupisteitäni ja vahvistamaan niitä. Uutena tuulahduksena olen päässyt meditoinnin luomaan sisäiseen rauhaan ja hyvänolon tunteeseen, jossa keskittyminen itseeni on vielä kokonaisvaltaisempaa, sillä siinä tekemisen määrä on vielä vähäisempää, ja sitä kautta omille ajatuksille ja tunteille jää vielä enemmän mahdollisuutta. Ja nyt joulukuutani rauhoittamassa on ollut vielä aivan uusi tuttavuus, sointukylpy, joka ehkä kaikkein eniten päästää minut vesimaljojen rentouttavien ja eri sävyisten äänien kautta olotilaan, jossa olen auki itselleni, omille ajatuksilleni, ja jossa fyysinen olemukseni on niin voimakkaassa lepo- ja rentoutumistilassa, että keskiöön pääsee minuuteni ja sisäinen maailmani.

On hienoa, että me voimme kokea eri-ikäisinä ja jo elämää enemmänkin nähneinä uusia, raikkaita ja ainutlaatuisia kokemuksia, jotka tuottavat niin paljon mielihyvää, onnellisuutta, rauhaa ja mahdollisuutta olla lähempänä itseään. Meillä täällä Levillä ja Lapissa on kaunis, alati muuttuva ja rauhoittava luonto, jonka ympäröimänä me saamme liikkua ja olla auki, aistia ja tuntea kaiken sen hyvän, mitä se meille antaa ja päästä lähelle itseämme, tunteitamme ja ajatuksiamme. Meillä on täällä loistavat mahdollisuudet vastapainona kokea samoja asioita myös joogasalien syleilyssä - rauhoittua, hiljentyä, antaa liikkeen ja joskus rentouttavan liikkumattomuuden ja pysähtymisen avulla lupa olla vain itseäsi varten ja itseäsi kuunnellen.

On tärkeä välillä hengähtää, ottaa aikaa itselleen ja irrottautua kaikesta suorittamisesta ja velvoitteista. Itselleni luonto ja edellä mainitut rauhoittumisen muodot ovat askel kohti tätä kaikkea ja näin pääsy henkiseen hyvinvointiin ja onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteisiin. Uusi vuosi on alkamassa... Ole sinäkin avoin ja ennakkoluuloton uusille, itsellesi hyvää tuottaville mahdollisuuksille ja voi sitä kautta paremmin sekä fyysisesti että henkisesti. <3