Irtiotto arjesta - spontaanisti

Haavepalo on kohde, jossa haluan käydä ainakin kerran vuodessa, yleensä sulan maan aikaan. Toisaalta talvellakin sinne on kiva suksilla kivuta, ja takaisinpäin laskeminen on huisin hauskaa.

Nyt kun äitiys on muuttanut muotoaan ja lapset lähteneet "maailmalle", minussa on aktivoinut jälleen vahvemmin luonteelleni ominainen spontaanisuus. Tykkään tehdä asioita sen kummemmin suunnittelematta ja itseäni kuunnellen. Siitä yhtenä osoituksena oli eilinen iltaretki Haavepalolle, joka nimensä mukaisesti antaa luvan ja tilan haaveilulle ja mietiskelylle. Mitä tutummaksi näkymä ja paikka ovat itselleni tulleet, sitä enemmän voin käpertyä myös itseeni ja luonnon läsnäololle. Olla vain ihan hiljaa, hengitellä ja aistia kaikkea ympärillä olevaa.

Haavepalo on siitä kiva paikka, että sinne meneminen jo tarjoaa monenlaisia luontokokemuksia. Polun ympärillä oleva maasto on vaihteleva. Tuntuu, että missään en kohtaa niin monia lintuja kuin siellä. Tällä kertaa vastaan tuli pöllökin. Nähtävästi tunturipöllö. Kasvoja en ehtinyt tarkkaan nähdä, mikä hiukan harmitti, sillä pöllöissä parasta ovat juuri kasvot ja silmät. Niistä ne yleensä tunnistaakin. Pöllö tuleekin joutsenen jälkeen hyvänä kakkosena suosikkilinnuistani.

Poroja näkyy myös joka kerta. Niiden läsnolon aistii pääpaikalla Haavepalossa jo pelkästään liikkeen mukana tuomasta äänestä, mutta erityisesti ne näyttäytyvät polulla kulkiessa. Eilen minusta tuntui kuin ne olisivat kiusoitelleet minua tai leikkineet kanssani hippasta. Siellä täällä ne ilmestyivät eteeni polulle ja nähdessään minut pistivät juoksuksi sellaisella vauhdilla, että kuvaa en ehtinyt ottaa yhdestäkään.

Vaikka eilen olikin yllättävän lämmin vielä ja sai t-paidassa kivuta vaaran päälle, kyllä luonto antaa nyt jo viitteitä syksystä. Kylmyys tulee iltaa kohden yllättävän nopeasti. Samoin hämäryys tulee luokse ihan kuin varkain. Onneksi ehti autolle ennen täydellistä pimeän tuloa.

Taas kerran tultuani kotiin mietin, kuinka tärkeää on välillä ottaa irtiottoja arjesta. Ja meillä täällä Lapissa se on niin helppoa, kun luonto on lähellä joka suunnassa, ja tunturit ympäröivät meitä kaikkialla. 

Näin lopuksi voinkin todeta, että niin hauskaa kuin seikkailu ja kaiken uuden näkeminen ja kokeminen muualla ovatkin, kyllä täällä Lapissa on parasta elää normi arkea ja "kuluttaa" elämänsä päiviä.