Ei ihan tavallinen päivä

Päiväni alkoi uutisilla, joista ei näy toivo, vaan pelko ja epätoivo. Eilisen järkytyksen jälkeen ne olivat siis jatkumo, jolle ei näy loppua eikä selkeää ennustetta. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, ja minne elämä meitä vie.

Päiväni jatkui Mikael Saaren tulkitsemalla laululla "Jäähyväiset aseille", jonka eräs fb-ystäväni oli jakanut sivulleen. Kiitos siitä hänelle! Kaunis ja herkkä tulkinta kirvoitti kasvoilleni kyyneleet, joita olin tiedostamattani pidätellyt ja jarrutellut. Musiikki lohduttaa ja auttaa käsittelemään sisällä vellovia tunteita. Kyyneleet puhdistavat mieltä, joka saattaa näinä hetkinä olla hyvinkin synkkä ja lohduton.

Tämän kaiken jälkeen katson ulos ja näen valon, jonka säteilemä energia tekee niin hyvää - juuri nyt tarvitsen sitä niin paljon. Aurinko, joka loistaa koko komeudessaan. Puhdas lumi, joka auringon säteilyssä hohtaa timantin tavoin. Sininen taivas, jota muutama valkoinen pilven hahtuva koristelee. Sininen ja valkoinen. Värit ovat vapauden. 

Vapaus - tila, jossa saa olla vapaa, oma itsensä juuri sellaisena kuin on ilman, että kukaan sitä rajoittaa. Meillä on tänään, juuri nyt vapaus. Tila, johon olemme tottuneet, mutta jota pelkokuvissa ja salaisissa mietteissä ehkä tullaan uhkaamaan.Tällä hetkellä me emme voi muuta kuin elää päivän kerrallaan - samalla tavalla kuin tähänkin asti. Ainut ero on, että ehkä kiitollisuus tästä kaikesta on läsnä meissä vahvemmin kuin pitkään aikaan tai koskaan. Meitä on herätelty - suuresti ja tuskallisesti.

Anna siis auringon loistaa sisimpääsi ja nauti sen antamasta hyvänolon tunteesta. On tärkeää löytää itselleen sopivia kanavia ja toimintatapoja käsitellä kaikkea tapahtunutta ja tapahtuvaa. Luonto ja musiikki ovat molemmat oiva tapa käsitellä tunteita ja antaa niiden näyttäytyä ja tulla ulos. Uutisten jatkuvan seuraamisen voi jättää taka-alalle. On tärkeää pitää itsestä ja läheisistä huolta juuri nyt, huomenna - aina.