Me yksilöt  - historiamme jatkeena

Vaikka olen täältä kotoisin ja monia vuosia täällä asunut, on hauska bongailla sellaisia kohteita, joissa en ole ikinä käynyt. Yksi niistä oli viikko sitten käyty Koivarovan mylly, jonne päädyimme ystäväni kehotuksesta. Päivä oli helteinen, ja monta ihanaa kesäkokemusta oli jo sen päivän osaltakin takataskussa. Lyhyt kävely pientä metsäpolkua oli jo rauhoittava ja jotenkin nostalginen. Tällaisia polkuja sitä lapsena kirmailtiin enemmänkin. Päästyämme myllylle asti meitä vastaan tuli näkymä, joka jäi erityisesti mieleen. Vanha, harmaa hirsinen myllyrakennus, joka huokui entisajan historiaa ja mennyttä elämää. Taustalla olevat auringon säteet loistivat kohti rakennusta ja saivat aikaan taianomaisen tunnelman ja näyn. Sitä ihastellessani korviini kantautui ihana, rauhoittava ja toisaalta iloa pirskahteleva veden solina, joka puisella sillalla seistessäni näkyi ja kuului sekä oikealla, vasemmalla että jalkojeni alla. Luonnon uskomaton vihreys ja eräällä tavalla "viidakkomainen" tunnelma loivat edellä mainittujen ohella tunteen, että olemme löytäneet jotain erityisen arvokasta ja ennenkokematonta. Siinä hetkessä oli niin hyvä ja levollinen olla...

Katsoessani, tuntiessani ja aistiessani tätä kaikkea ajatukseni lähtivät taas liikkeelle ja soluttautuivat osaksi elämänkaariajattelua ja elämää yleensäkin. Vanha mylly edusti minulle mennyttä aikaa, historiaa - elämää ennen meitä, kun taas veden aktiivinen ja energinen solina symbolisoi minulle tämänhetkistä elämää - sitä, jossa olemme täysillä ja tiiviisti mukana. Toisaalta tuo veden puhtaus ja mieletön vauhti ja "reippaus" toivat minulle mielikuvan nuoruudesta ja elämän alusta, jolloin uskomattomalla tarmolla, uteliaisuudella ja seikkailunhalulla ja elämisennälällä syöksyt kohti uutta ja ennenkokematonta. Siinä hetkessä näyttäytyi minulle elämän koko kirjo ja yksilön olemassaolon ja persoonan rakentuminen. Minulle tämä hetki ja tämä kohde ei ollut vain historiallisesti merkittävä kohde, vaan paljon enemmän...

Me yksilöt muodostumme tietynlaisiksi, ja meissä kulkee läpi elämän mukana tietynlaiset ominaisuudet, persoonallisuuden piirteet, ulkoinen olemus, luonne ja tapa elää ja katsoa tätä maailmaa. Elämän virrassa kulkeminen muokkaa ja kasvattaa meitä, ja jokainen elämän aikana eletty kokemus täydentää meitä ja luo meistä pala palalta kokonaisuutta, joka ei koskaan ole täysin pysyvä, muuttumaton ja valmis. Jokainen päivä, jokainen hetki ja jokainen kokemus synnyttää meissä jotain uutta ja vie meitä yksilöinä kohti kasvua, oppia ja täydennystä. Meillä on olemassa voimakkaasti oma tahtotila, motivaatio ja arvomaailma ohjenuorana ja kompassina elämällemme, mutta täysin emme ole elämämme ja persoonamme muokkaajia. Kuten vanha mylly olemassaolollaan osoittaa, meissä elää vahvasti mennyt aika, historia ja meitä ennen eletty elämä, sillä olemme lähtöisin sukuhaaroista, joissa näyttäytyvät vahvasti omat tarinansa, persoonansa ja kokemuksensa. Ne heijastuvat meissä ja meihin halusimmepa tai emme. Emme ole vain uusia, ainutlaatuisia luomuksia, vaan jatke jostain, jota ei enää olemassa, näkyvillä ja elossa, mutta kuitenkin osaltaan vahvasti meissä.

Synnyttyämme olemme ainutlaatuisia ja ainutkertaisia yksilöitä - toista samankaltaista ei ole olemassa. Rakennumme kuitenkin kahdesta yksilöstä - vanhemmistamme eli saamme itse kukin heiltä hyviä ja vähemmän hyviä ominaisuuksia. Elämä on eräänlaista tuuripeliä, jossa toisella on ehkä hiukan parempi säkä kuin toisella. Emme voi valita vanhempiamme emmekä sukua, jonka jatkeena synnymme, sillä kuten myllyn jatkeena oleva voimakas vesivirta, mekin olemme jatkumo jostain. Osaksi oman itsensä tutkistelua ja itsensä ymmärtämistä onkin hyvä ymmärtää, tutkia ja selvittää omaa historiaansa ja taustojansa. Silloin ymmärrämme paljon paremmin myös itseämme.

Koivarovan mylly opetti ja muistutti minulle jotain elämästä. Emme saa takaisin ihmisiä, jotka ovat joskus olleet elämässämme tai luomassa omalta osaltaan meille kasvualustaa ja elämän perintöä. Me olemme osa heitä, ja siksi heidän elämänsä jatkuu meissä. Olemme tällä hetkellä veden solinan lailla elämän virrassa, jatkuvasti muuttuvina ja kohti jotain suuntaavina. Meidän elämämme on tässä ja nyt, ja siksi on tärkeää, että elämme sitä mahdollisimman silmät avoinna, joka hetkestä nauttien ja kiitollisuutta tuntien, omaa, itselle luontevaa polkua kulkien. Näin annamme myös jälkipolville pohja-alustan ja opin, että elämä on ennen kaikkea arvokasta, ainutkertaista ja siksi niin suuri ilon aihe. <3