Aika yhdessä

Keräsin eilen kukkia. Yhtä innokkaana kuin joskus lapsena. 

Sommittelin kukat yksitellen, jotta niistä tulisi mahdollisimman tasapainoinen ja kaunis kokonaisuus. Samalla mielessäni muistelin aikaa, kun kyseisten lajikkeiden nimiä opettelin samalla, kun kiinnitin niitä ruutuvihkoon ja kirjoitin lyijykynällä jokaisen kohdalle kasvin nimen kaunokirjoimin. Sekin tapahtui lapsena.

Laitoin terassin pöydälle putipuhtaan liinan ja valkoisen kannun, jonka täytin kukkasilla. Asettelin vielä tarjoiluastiat valmiiksi. Näin lapsuudessani tehtiin, kun oli odotettuja vieraita tulossa kylään. Siinä hetkessä oli jotakin niin juhlavaa. Arvostus huokui tunteista päällimmäisenä. 

Vilkaisin vieressä olevaa Levijokea, jonka vilpoisaan veteen lapsena niin usein pulahdin. Silloin sitä katsoi lapsen silmin päämääränä uiminen. Nyt sen levollista ja tasaista pintaa katsoo toisin silmin kuin ihmettä, joka onkin totta.

Kaikki nämä hetket lapsuudesta ovat nyt muistoja. Ymmärsin, että tästäkin päivästä, tekemisistäni ja ennen kaikkea tästä illasta, jonka saimme viettää yhdessä, tulee merkityksellinen ja rakas muisto. Ja sen teitte te ihmiset, joiden kanssa sain sen viettää. KIITOS siitä teille jokaiselle! 

Voi kumpa me jokainen muistaisimme useammin ottaa aikaa ja järjestää aikaa yhdessä. Sillä se on arvokkainta ajankäyttöä, erityisesti tämän ajan tehokkuuteen ja suorituskeskeiseen elämään tähtäävässä ja ihailevassa ja sen myötä stressin ja väsymyksen täyttämässä maailmassa. Tärkeintä aina ovat kuitenkin ihmiset, heidän kanssaan vietetty aika sekä mielihyvä ja hyvinvointi, jota juuri tällaiset hetket synnyttävät.